Omalla tavalla

Omalla tavalla, hyvälle tuntuvalla tavalla on tullut liikuttua syyskuun aikana. Ensin oli valmistautuminen Espoon rantamaratonille, joka oli  kiva juoksutapahtuma. Tykkäsin reitistä kovasti. Mistä lie jäänyt ”kummittelemaan” mieleeni, että reitti olisi raskas ylämäkineen ja olisi ruuhkaisia hiekkatieosuuksia. Näitä ei kohdalleni sattunut lainkaan tätä puolikasta maratonia juostessani, vaan kyllä sai mennä niin kovaa kuin pystyi tai jaksoi.. mikäli kuuluu näihin oman mahdollisimman nopean ajan tavoittelijoihin. Ainahan sitä voisi vaan nautiskella ja mennä rennommalla askeleella. Lähdin kahtia jaetuista juoksuryhmistä ekan juoksuryhmän loppupäässä, jossa oli 1.55 ajan tavoittelijat. Aikani oli 1.57.03, joten olen tosi tyytyväinen vauhtiini. Kivaa tsemppausta oli paljon tämänkin reitin varrella.    ”Hyvä Lyyli” –tsemppaus sai tällä kertaa suurimman hymyn huulille. Oman miehen tsempit reitin puolessa välissä ja maalissa olivat toki tärkeimmät.

Juoksukilometrit ovat olleet kaiken kaikkiaan hyvin vähäiset syyskuussa. Kuukauden kilometrit suunnilleen kesän viikkokilometritasoa. Elokuun maratonin jälkeen vasen reisi kipuili ja annoin aikaa palautumiseen. Pyöräily ja uinti antavat liikuntaboostia arkeen just nyt sopivasti. Vaihtelu juoksemiseen on tuntunut todella tervetulleelta vaihtelulta. On jaloilla kuitenkin jo sen verran elettyjä kilometrejä takana, että mitä noita aina vaan juoksulla kiusaamaan : )

Toki onhan se hyvin henkilökohtaista. Missä kulkee kenenkin rajat. Tärkeää itselleni, että liikunta sekä juoksu tuntuu hyvälle. Siksi onkin ollut luontevaa himmailla juoksumääriä ja vaihtelevasti innostua kuntouinnista (tunnustan, että kuntouinti aiheuttaa pohdintaa taitojen hitaasta kehittymisestä johtuen ja aiheuttaa myös negatiivisia tunteita, kun en opi kuten toivoin). Edellisessä lauseessa totean, että liikunnan täytyy tuntua hyvälle ja seuraavassa hetkessä voin jo pohdiskella, ettei jokainen liikuntahetki tuokaan iloa vaan myös negatiivisia fiiliksiä ja harmitusta. Mutta, jos tästä tilasta oppisinkin kuntouimarina etenemään niin… nii-in olishan se huippua ja tätä haavetta yritän pitää yllä. En luovuta vielä lokakuussa, marraskuussa vaan katson tämän uimakauden sinnikkäästi loppuun asti. Nyt tuntuu vaan uuden tekniikan oppiminen hyvin työläälle.

Todellista nautintoa mulle tuo pilates. Syvät vatsalihakset kaipaavat ajattelijaansa. Tämä liikkeiden miettiminen ja keskittyminen saavat ajatukset rentoutumaan. Tunti omalle keholle. Viikkoon mahtuu myös kuntosali 1-2 kertaa viikossa.

Juoksuvirtaakin uskon vielä löytyvän ”sisäisestä jemmastani”. Siis vaikkei juoksukilometrejä ole syyskuussa niin tavoitteena lokakuulle on osallistua mukaan kahteen polkujuoksutapahtumaan 21 kilometrin matkoilla. Jostain tätä intoa vaan riittää, joten polut odottavat tätäkin naista juoksemaan. Ihan huippua on, että saan juoksunystäväni Piian kaveriksekseni. En millään pysy sekuntiakaan hänen vauhdissa, mutta huippua lähteä vihdoinkin yhdessä!! ja jakaa tapahtumanfiilis!! Tätä odotan todella paljon.

PS. Viime viikon lopulla tapahtui myös yllättävä pientä hermostumista aiheuttava takaisku jalalleni, tarkemmin polvelleni. Bakteeri-infektio, joka ilmestyi yllättäen. Mistä lie. Sehän ei tykkää toipumisvaiheessa liiasta rasituksesta vaan lääkäri kehoitti jättämään liiat liikunnat. Lenkkarit siis tästäkin syystä joutui pienelle liikuntatauolle. Antibiootit eivät heti parissa päivässä purreet, joten lääkäri ohjasi tablettien lisänä kerran suonensisäisesti antibioottia.. Kyllä sitä ihminen meinaa saada helposti pienimuotoisen hepulin, kun polvi alkaa turpoamaan, punoittamaan, kuumottamaan (pelkona, että ei pääse liikkumaan pitkääään aikaan)…onneksi apu tuli loppujen lopuksi nopeasti.

Sitä, kun haluaisi vaan pitää poskien kuumotukset ainoastaan innostumisessa ja jälkitunnelmissa! Nyt olen jo onnekseni terve, joten viikonlopuksi olen suunnitellut juoksemista poluilla. Se olis sitten kaksi viikkoa aikaa Helsinki City Trailiin!

Lopuksi Rukan terveiseni ja huikeiden maisemien fiilistelyt (josta kaikki blogini kuvat). Olen niin onnellinen, että sain kokea näin mahtavan ruskansävyisen viikonlopun hyvän ystävän kanssa. Sielu lepää tuntureilla, upeissa ruskanvärisissä maisemissa. Koskien pauhuissa. Kuvat kertokoot puolestaan. Rakastan syksyä. Saa nauttia!