Ajatuksissani ”Tour Helsinki” ….
Mansikoita kaurapuuron päälle. Nyt on kyllä kesän marjat parhaimmillaan. Vitamiinitankkaus käy nyt helposti. Ennen juoksutapahtumaa katse kääntyy itselläni tarkemmin lautasen suuntaan. Marjaa vatsaan ja makean rentoja ajatuksia. Näin se ei ihan ole, mutta yritetään…
Maratontankkauksessa noudatan linjaa: hiilihydraattitankkausta edellisellä viikolla (4-5 päivää) ja sitten päivää ennen juoksutapahtumaa syön normaalisti. Kuitenkin pyrin syömään terveellisesti liikaa rasvaa ja sokeria välttäen. Se käykin helposti – sen verran on päivää ennen maratonia perhosten täyttämä vatsa. Huomaan myös olevani hieman ”kireä” paria viikkoa ennen juoksua ja en kovin paljon maratonista ”vieraille” jutustele
Nöyränä taas mennään ja varmasti henkisesti latautuneena. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin – meillä kaikilla! Kohta päästään juoksemaan ympäri Helsinkiä, kadusta seuraavaan. Reitti on uusittu viime vuodesta ja alkuviikosta postissa tulleessa esitteessä kerrottiinkin reitin olevan tasaisempi viime vuosiin verrattuna. Matkaan lähdetään alamäkipainotteisesti, joka myös tuntuu jalkoja säästävältä aloitukselta. Vielä, kun saataisiin + 20 ja pilvipoutainen sää niin ois Tour Helsinki –päivä ihanteellinen.
Maratonin lähestyessä ajatus siis kiristyy, jännittyy. Pitäisi vaan ajatella, että olen kuitenkin kuntomaratoonari, joka valmistautuu juoksemaan maratonin 4-5 tunnin aikahaarukkaan. Lähden juoksemaan aikaa itselleni, nauttimaan ajatuksesta, että vielä mä jaksan 42 195 m juosta. Kenellekään en ole tulosvastuussa. Siellä ollaan yhtenä muiden mukana, mutta jostain syystä mun täytyy tätä keskustelua itseni kanssa käydä. Maraton on monen mielestä suuri saavutus. Nuorelle, hyväkuntoiselle matkaan lähteminen käy helpommin. Yli 40 vuotiaan kannattaa ottaa jo huomioon realiteetteja. Harjoittelematta jättäminen ja liika yrittäminen voivat haitata matkasta suoriutumista. Tulisikin osata arvioida oma tämän hetkinen kunto suhteessa nopeuteen, jotta maalissa voi olla tyytyväinen omaan saavutukseen.
Googlasin maratonaiheisia tekstejä ja löysin kokeneen maratoonarin kirjoituksen, jossa hän ihmetteli millaisia pullukoita lyllertää hänen ohitseen viimeisellä kilometreillä. Niin ei se hyvä kunto välttämättä tarkoita, että pitäisi olla laiha ja pienikokoinen. Kuka tahansa pystyy oikealla harjoittelulla juoksemaan maratonin. Hän kehoitti käydä katsomassa isompaa maratontapahtumaa ja katsomaan 4-5 tunnin juoksijoita. Kirjavaa porukkaa: lihavaa, laihaa, tosi hyväkuntoisen näköisiä, mutta myös sen näköisiä joiden ei ikinä uskoisi maratonia pystyvän juoksemaan. Enpä taida olla itsekään maratoonarin näköinen Mutta sekaan mennään ja hyvällä sykkeellä! Kyllähän tähän täytyy myös motivaatiota löytyä. Ei kaikki haaveile maratonin juoksemisesta. Enhän minäkään haaveile rallia ajavani. Toinen löytää onnensa mustikkametsästä, toinen juoksupolulta ja kolmas vaikka sieltä ralliradalta.