Kesä on antanut säiden puolesta kovin paljon tuota happirikasta. Happirikas, tuo mukanaan myös useasti sateisen ilman. Onpas ollut vaikea silloin lähteä suunnitellusti juoksemaan. Olenkin tällä viikolla lykännyt juoksupäiviä sujuvasti loppuviikkoon. Ei kuitenkaan sää- tiedotus hetki sitten luvannut loppuviikosta parempaa, joten täytyy tyytyä mitä annetaan. Toivottavasti pian taas kelit paranee.Viime viikolla aurinko siivitti lenkille ihan mukavasti.Kuukausi ja rapiat aikaa maratonille. En ole mielestäni malli esimerkki miten kannattaa valmistautua maratonille. Minulla, kun ohjelma menee lähinnä fiilispohjalta ja reseptillä ”pysy terveenä, 40-50 km viikko ja nauti myös muusta elämästä”.
Mietinhän minä edellisellä viikolla tulevan viikon mahdolliset juoksupäivät, mutta eipä ne ole tällä viikolla niin menneet. Tässä taas kurotaan juoksukilometrit kasaan loppuviikosta. Toivoisin kuitenkin elokuun maratonille mieluummin vesisadetta kuin hellelukemia. Kuumassa juokseminen verottaa vauhdissa ja sitten matka taittuisikin huomattavasti pidemmässä ajassa kuin viime vuonna.
Pispalanportailla tuli käytyä viime viikolla sykkeitä nostattamassa. Kaupunginosan boheemi fiilis on vaan niin mielenkiintoista mielestäni! Toissa viikonloppuna olimme Nokia Edenin kylpylässä. Sain sattumalta infrapunasaunan lauteille kolme erittäin mukavaa nuorta miestä, jotka kertoivat hyvästä tutustumisen arvoisesta kohteesta, jossa Tampereen seudulla kannattaa käydä. Uittotunneli ja uittotunnelin kahvila. Erityismaininnan sai lohihampurilainen. Lohen ystävänä painoin tämän mieleeni. Tuleehan tuo testata, mutta eri kerralla kuin lähden juoksemaan näihin maisemiin. Huikkasin jo veljelleni, että seuraava yhteislenkki on sitten tuonne – uittotunneliin! Näsijärven rannalla on varmasti kiva juosta. Ensin nautiskellaan maisemat ja sitten nautiskellaan mansen herkut. Saas nährä kui päi käy?
Veljelläni on hurmaavan suloinen puolivuotias poika, jolle tämä tätsykkä jakaa jo juoksun iloa höpöttelemällä, että kyllä ne juoksurattaat vielä tori.fi:stä löydetään ja yhdessä sitten juostaan. Sain pojan nauramaan, kun tätä höpöttelin. No, mille nauroi sitähän en oikeasti tiedä. Liekö se punainen naama, kun oltiin just tultu Pispalan portailta endorfiinipöllyissä vai mikä, mutta – nauroi. Juoksuseuraa haen siis aika aktiivisesti 😉
Helsingissä juoksen varmaankin elämäni viimeisen maratonini. Elämäni -sanan lisääminen virkeeseen toi lisädraamaa 😉 No, näin uskon vakaasti tällä hetkellä. Palaan juoksemaan puolikkaita, jotta voin nauttia juoksemisesta polviremppani kanssa useamman vuoden. Mielessäni myös keväinen keskustelu fysioterapeutti tuttavani kanssa, joka pisti miettimään kannattaako pitkien matkojen juokseminen kulumapolvilla. Haluanko enemmän elämääni juoksuvuosia vai mitä haluan? Maratonharjoittelu, kun vaatii näitä pitkiä lenkkejä. Jos jostain luopuu voi saada jotain uutta tilalle.. Vai miten se meni?
Stressaan jonkin verran tässä loppusuoralla kaiken sujumisesta ja vähemmälläkin stressaamisella voisi pärjätä. Voisin keskittyä ensi vuonna vaikka nopeuttamaan juoksuaskelta tai ilmoittautua pelkästään polkujuoksutapahtumiin tai vihdoin kokeilla kuntotriatlonia. Tampere-murretta lainatakseni : “Roppa repsahtaa jonsei te mitään”.
Tarkemmin, kun mietin – tuo maraton tuo siis aina mukanaan myös erilaista, itsekeskeistä pohdiskelua. Tarkkailen näin valmistelujen alla itseäni, olotilaani. Kuuntelen kuntoani tarkemmin. Mutta kyllä tähän kuuluu myös nautintoa, keskittymistä vain omaan oloon. Haluan löytää ja tuntea olevani mahdollisimman hyvässä kunnossa. Tulikohan tässä nyt myös kirjallisessa muodossa itselle psyykkausta, jotta näen itseni jo huomenna lenkillä.
” Reenataan, reenataan sitte huomen !”
Täältä ääni triathlon-kokeilulle! Mulla ei selkä kestä pelkkää juoksuharjoittelua, ja nyt on menossa jo kuudes tri-kesä. Kokeile ihmeessä – mukava laji, kivoja kisoja ja saa varmasti treenata monipuolisesti niin paljon kuin huvittaa! Aina riittää opittavaa.
Hmmm..kuulostaa pohtimisen arvoiselta. Olis vaan helpompi kun olis joku kaveri, joka olis myös kiinnostunut lähtemään”uimakouluun” Tai sitte vaan syksyllä itseä niskasta kiinni ja ottamaan kursseista selvää. Kiitos sulle tsemppauksesta, mullahan heräs mielenkiinto lajia kohtaan taas henkiin.