Epätoivottu juoksukaveri

Juhannuslenkkini piti olla tänään seitsemän kilometriä pidempi, mutta juoksukilometreiksi jääneet 23 täyttävät kyllä pitkän lenkin vaatimuskriteerini. Polveni alkoivat kipuilemaan matkan aikana, tarkemmin sanottuna 15 kilometrin jälkeen. Siihen saakka meni kivasti ja jopa siinä juostessani suunnittelin euforisessa mielentilassa tänään vielä pyöräilevänikin. Olipa turhat luulot itsestä 🙂 Polvet kaipaavat nyt lepoa – eihän tässä nyt muu auta. Minä en piiskaa jalkoja turhaan silloin, kun koskee.

Polvien kipuilua ei ole muuten vähään aikaan ollutkaan. Joo, ei kuulu sujuvan, nautinnollisen juoksijan suunnitelmiin..mutta minkäs teet. Juoksua oli tässä vaiheessa takana jo noin kaksi ja puoli tuntia.. matkaa  jäljellä kotiin kuitenkin vielä yli puoli tuntia.

Pysähdyin hetkeksi ja silloin tuttu auto pysähtyi viereeni ja työkaverini huikkasi ikkunasta ”kelpaako kyyti? ” En montaa sekuntia miettinyt. Kyllä kelpasi. Vaikka kolmekymppiä oli vielä aamulla päivän juoksutavoitteeni, niin ainahan se luopuminen suunnitelmista hieman harmittaa, mutta nyt koin tämän vaihtoehdon viisaammaksi. Otetaan se kolmekymppinen sitten uudestaan tavoitteeksi myöhemmin.

Kotona  laitoin polviin Feldenin kipugeeliä ja huomenna soitan työterveyshoitajalle. Toivottavasti saan uusittua reseptin, jonka olen saanut kulumien kipua helpottamaan.  Olen myös syönyt glukosamiinia päivittäin kuukauden ajan.. tässä nyt uskoo pillereiden apuun. Olis kyllä mielenkiintoista kuulla mielipiteitä, jos jollain samanlaisia vaivoja…haasteita juoksulle. Olen myös miettinyt löytyisikö urheilulääkäriltä jotain sellaista toimenpidettä, että sillä saataisiin lisää juoksukilometrejä. Nyt vahvasti epäilen, että tänä vuonna juostava maraton on viimeiseni. Se olisi kuudes, vai pitäisikö kirjoittaa se on kuudes 🙂 luottavaisin mielin. Puolikkaita on useampi kertynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana, joten näyttää siltä, että siirryn näihin lyhyempiin matkoihin.

Niin.. tavoitteeseeni Helsinki maratonille, on aikaa puolitoista kuukautta, joten kyllähän tässä pitäisi pysyä kesä hyvässä juoksukunnossa.

PS. Olen käyttänyt muuten sykemittariani vain satunnaisesti lenkeillä tänä vuonna, kun halusin päästä vapaaksi liiasta nopeuden tarkkailusta. No, nyt täytyisi taas alkaa seurailemaan vauhtia ja sykkeitä. Seuraavalla lenkillä ajattelinkin tarkistaa kilometrivauhtini kympin lenkillä.  Olen ollut 5:20-5:70 min/km vauhtiini tyytyväinen. Pienet nopeammat spurttailut toisi vaan mulle lisää uskoa, että ikä on numeroita, jos tahtoa löytyy!! Täytyykin tarkistaa missä mennään!